Edellisessä julkaisussa purkasin lasitiiliseinän ja kuvasin allashuoneen lähtötilannetta. Tällä kertaa työt etenevät jo aavistuksen rakentavampaan suuntaan, mutta yllätykset teettävät valtavasti lisää työtä ja kustannuksia.
Lasitiilien purkamisen jälkeen irrotin tiilien tukena toimineen I-palkeista ja kulmaraudoista kootun kehikon. Rautaisen kehikon tarkoituksena oli pitää laaja lasitiiliseinä suorana, eikä se onneksi ollut kantavaa rakennetta. Sen sijaan kattoa kannattavat kuvissä näkyvät kolme ruostumatontaterästä olevaa pyöreää pilaria. Painoa kehikolla oli noin 150 kiloa, joten hetken hirvitti miten se rymistelee tuolta alas. Homma onnistui kuitenkin tyylikkäästi kun kiersin kuormaliinan kattotuolien yli ja laskin kehikon maahan liinan varassa.
"Ikkuna aukkon" auettua maisema pihalle näyttää sangen hyvältä. Hion rosteripilarit Mirkan epäkeskopaineilmahiomakoneella. Kokeilin myös muita menetelmiä, kuten kuvasta näkyy, mutta epäkesko tuotti lopulta parhaan tuloksen. Varsinainen kiillotus jäi lopulta tekemättä, mutta ihan siistit noista tuli karheanakin.
Varsin harmillinen yllätys kohtasi minua altaa pohjan tultua kunnolla näkyviin. Olin aikaisemmin kuvitellut tai luullut että altaan maali olisi ollut ihan hyvässä kunnossa. [osoittautui ettei luulo ole tiedon väärti] Jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, että 45 vuotta vanha maali oli halkeillut ja irronnut pohjasta.
Päätin kiinnittää terassilasituksen alakiskon suoraan betonin päälle ilman erillistä kiilausta, joten betonipinta piti saada varsin suoraksi koko yhdeksän metrin matkalta. Käytin sekalaista varastoa eri lattiatasotteita ja lopputulos olikin ihan kohtuullinen. Viimeistely onnistui pienellä rahinalla.
Altaan levytyksen ja "väliaikais lattian" tukirungon purkaminen kävi kaikkeen muuhun touhuun verraten jokseenkin ripeästi.
Maalin irtoamisen lisäksi pohjan betonipinta oli osin rapautunut jopa 3 - 4mm syvyyteen, jonka seurauksena pohja oli todella pehmeä ja epätasainen. Seuraavaksi alkoikin mietintä, mitä ihmettä tuolle pohjalle tekisi? Viistoon lattiaan perinteinen lattiahiomakone ei oikein sovi ja lisäksi tasoitussyvyys oli sitä luokkaa, että timanttiterä kuluu varsin hintavalla tavalla.
Ratkaisuksi löytyi vuokrattu betonijyrsin. Laitos oli varsin helppokäyttöinen ja sillä pystyi ajelemaan kohtuullisella voimankäytöllä niin ylä- kuin alamäkeenkin. Ainoana huonona puolena oli terän ja koneen reunan väliin jäävä 5 sentin rako, jonka seurauksena pohjan ulkoreunalle jäi jyrsimätön kaistale. Toinen ikävä piirre oli kuvassakin näkyvä aaltokuvio. Kone ei tee todellakaan tasaista jälkeä. Kuvio kuitenkin tasoittui kun varsinainen jyrsintä ajettiin altaan pituussuunnassa ja tämän jälkeen ajeli koko alan pariin kertaan poikittain.
Altaan seinissä oli muutamissa kohdissa näkyvissä hiushalkeamia. Jostakin ohjeesta lueskelin että halkeamat pitää avata ja massata. Niinpä avoin rälläkän timanttikatkaisulaikalla halkeamat auki ja täytin ne ennen maalausta epoksimaalin ja hiekkapuhallushiekan (50/50) seoksella. Urista olisi pitänyt tehdä selkeästi syvemmän, kuin mitä tein, jolloin massa oli mahtunut ja tarttunut rakoon paremmin.
Betonijyrsimen vuokrannut Markku Maja myi minulle rälläkkään sopivan timanttihiomalaikan, jolla hioin jyrsimen pohjaan jättämät kaistaleet ja pienet montuissa olleet maallialueet. Terä puree betoniin todella mukavasti ja ilmaan nousee pölyä sen mukaisesti.
Aavistuksen jo seuraavan postauksen aihetta, mutta varmistaakseni maalin tartunnan, hioin timanttilaikalla kaikkien altaassa olevat lasitettujen laattojen pinnan rikki. Aikaa hiontaan meni noin kolme tuntia, mutta saman asian ajanut epoksitartuntapohjuste olisi maksanut 600€, johon hintaan ei kuulu takuuta siitä että maali pysyy laatoissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti