Uima-allasprojektin kolmas osa: pintatyöt

Samaan aikaan altaan pohjatöiden tekemisen kanssa alkoi julma pohdinta tulevan pinnoitusmateriaalin valinnasta. Vaihtoehtoja löytyi nopealla googlettamisella kolme. "Perinteinen" kloorikautsu olisi ollut vaihtoehdoista edullisin, mutta sen ongelmana on ettei sen päälle voi myöhemmin maalata muilla maaleilla. Lisäksi pinta pitää käytännössä huoltomaalata joka vuosi. Erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi muodostui polyurearuiskutus, tälle käsittelylle olisi kuitenkin tullut hintaa pelkän ruiskutuksen 2000€:sta noin 7000€:n avaimet käteen pakettiin. Etuina olisi ollut "ikuinen" pinta ilman huoltotarvetta. Kolmantena vaihtoehtona oli alkuperäistä maalia mukaillen kaksikomponenttinen epoksimaali. Etuina oli kohtuullinen hinta, kloorikautsua pitempi huoltoväli ja oma usko siihen, että maali pysyy myös laatoissa. Valinta kohdistui lopulta Teknoksen Inerta 50 epoksimaaliin. Inertan puolesta puhuivat omat kokemukset saman valmistajan Inerta 160 maalista, Teknoksen teollisuus maalien asiantuntijoiden suositukset ja se, että joku muukin oli haksahtanut samanlaiseen kokeiluun (Katin Kokeelliset Remontit).

Inerta 50

Kävin kotkan värisilmässä (Matto-Kotka) kyselemässä vinkkejä altaan maalaukseen. Ensimmäisenä selviteltiin vanhan maalipinnan koostumusta. Kuten aikaisemmin totesin, jos vanha maali olisi ollut kloorikautsua, ei sen päälle olisi voinut maalata muilla maaleilla. Onneksi kloorikautsu on helppo erottaa epoksimaalista liuotinkokeella: ksyleeni liuottaa kloorikautsun sekunneissa, epoksi ei ole aineesta moksiskaan. Mukani viemä maalinpala ei liuennut ksyleeniin, joten ainakaan kloorikautsu ei ollut kyseessä. Lisäksi Alkuperäisestä maalista oli sellainen huhu, että se olisi ollut kaksikomponenttistä. Niinpä epoksin valinta varmistui lopullisesti.

Matto-Kotkan edustaja suhtautui varauksellisesti vanhojen laattojen ylimaalaukseen. Mikään maalivalmistaja ei tietenkään suosittele moista yrittämään, vaikka tarinoita onnistumisista onkin kuulemma kuultu. Niinpä minulle suositeltiin laattojen päälle pohjustusaineeksi Ardex EP2000 höyrysulkua. Muuten hyvä, mutta 10 litran purkilla käsittelee noin 6 neliötä ja kyseinen purkki maksaa 300€. Laattojen pohjustus EP2000:sella olisi siis maksanut vähintään 600€. Jyrsityn betonipinnan pohjustukseksi suositeltiin Teknoksen epoksilakkaa hintaan 300€/purkki. Näillä varmasti hyvillä ohjeilla olisin siis köyhtynyt pelkistä pohjamaaleista noin 900€.

Oma soittoni Teknoksen tekniseen tukeen toi hieman erilaisia vastauksia. Laattojen maalauksesta ei ollut mitään puhetta, mutta puhtaan betonipinnan pohjustukseeen suositeltiin 50% ohennettua Inertaa. Samankaltaisen ohjeen antaa Tikkurilan uima-altaisiin tarkoitetun Temafloor 50 epoksimaalin käyttöohje (30% ohennus). Niinpä päätin ottaa riskin ja ostaa pelkkää Inerta 50 pintamaalia. Inerta 50 on metalliteolisuuden liuotinohenteinen maali, joten sitä ei yleensä löydy rautakaupan hyllyltä. Siispä kyselemään tarjouksia. Alla hinnat vaaleansiniseksi sävytetylle maalille, muoviosa 9 litraa ja kovetin 3 litraa. 

Starkki Kotka: 200€

Kotkan Värisilmä / Matto-Kotka: 160€

RTV Lahti: noin 170€

K-rauta Kotka: 135€
RTV Kouvola: 105€

Hintahaarukka tismalleen samalle maalille vaikuttaa olevan aika raju. Tilasin K-raudasta yhden purkin purkin lentopallon sinistä RAL 5012 ja purkin puhtaan valkoista RAL 9010. Sinisen loputtua kesken kävin vielä ostamassa RTV:ltä toisen 12 litran setin. Kouvolan RTV saa hinnan lisäksi kiitosta siitä että ovat ainoa liike jossa maalia on varastossa.

Ennen ja jälkeen kuvista näkyy hyvin miten koko rakennuksen ilme muuttui kun lasitiiliseinä vaihtui lasitukseen. Terassilasit tilattiin Kotkan K-raudasta "Cello-tuotenimen alta", mutta Skaala-ikkunoiden edustaja kävi mittaamassa aukon ja lasit tuli suoraan Skaalalta. Skaalan tingitty hinta oli käytännössä sama kuin paikallisen Lasivuorimaan myymien Vision-lasien, noin 150€ / neliö. 

Altaan pohja "pohjamaalattuna" 50/50 laimennetulla Inerta 50 maalilla. Ohennetun pohjustusmaalin tarkoituksena on imeytyä syvemmälle betoniin ja tukkia huokosia, joilloin varsinaista pintamaalia kuluu vähemmän ja siitä tulee yhtenäisempi kerros. Samalla tästä kuvasta näkee miksi halusin maalata myös lattian laatat ;)

Ensimmäisen maalauskerroksen yhteydessä havaitsin vaikeasti ennustettavissa olevan ongelman. Ulkona oli päivällä noin 25 astetta lämmintä ja keväisen kosteaa. Sen sijaan maata vasten olevan altaan syvän pään pintalämpötila oli jotakin kymmenen asteen tietämillä. Lämpötilaeron seurauksena kastepiste ylittyi ja syvän päädyn seinään ja maata vasten olevaan seinään tiivistyi kosteutta niin paljon, että pohjalle kertyi pieniä puroja. Onneksi ongelma poistui kun pyritin altaan pohjalla pari yötä 3kW rakennuslämmitintä.

Altaassa ensimmäinen sininen pintamaalikerros maalattuna. Aluksi suunnittelin maalaavani vain lattialaatat ja lasituksen alla olevan muurin valkoisella. Hetken mielijohteesta päädyin maalaamaan myös altaan yläosassa olevat laattat valkoiseksi ja vain betonipinnalla olevan alaosan siniseksi. Kuten kuvista näkyy, laattaa on altaan sisällä yläreunasta alaspäin 1/3 - 1/4 joten vesitilasta tulee erikoisesti kaksivärinen.  

Pohjan ensimmäisen maalikerroksen jälkeen päätin maalata valkoiset osat, jotta voin roiskia valkoista huoletta eikä sinistä osaa tarvitse erikseen suojata ylhäältä tippuvalta maalilta.

Puhdistin kaikki laatat pesemällä ne painepesurulla, harjalla ja luutulla. Ennen maalaamista pyyhin vielä kaikki pinnat Inertan omalla ohentimella. Laattapintojen maalipinnasta ei tullut mitenkään täydellisen sileä varsinkaan ensimmäisellä maalikerroksella. Inertaa ei ohjeen mukaan pitäisi edes yrittää levittää telalla, mutta en saanut pensselillä yhtään sen siistimpää jälkeä. Jostakin syystä kaksikomponenttisille maaleille tarkoitettu nylontela teki pinnasta aivan kamalan näköistä. Koko maalipinta tuli täyteen ilmakuplia, jotka jäivät nopeasti kovettuvaan maaliin. Niipä maalasin lopulta kaikki paikat parilla halvalla keltaraidalla ja jollakin 3€ alennusteloilla. Teloja meni kaiken kaikkiaan seitsemän kappaletta, ne kun ovat kertakäyttötavaraan Inertan kanssa.

Altaan remontointi eteni liian verkkaisesti, joten vallinneiden hellekelien johdosta siirryttiin tilapäisvälineisiin. Samalla kokeilin isoon altaaseen hankkimaani aurinkokeräintä ja 550w pumppua, joiden avulla toivon altaan veden lämpenevän. Ainakin tuo pikkualtaan vesi lämpeni tunnissa noin 20 astetta.

Maalatun lattialaatoituksen liukuesteeksi löysin jostakin vinkin ripotella ensimmäisen maalikerroksen kosteaan pintaan hiekkaa. Sattumoisin altaan hiekkasuodatinta varten tuli ostettua reilu määrä 0,4 - 0,8mm pestyä kvartsihiekkaa, joka sopi tähän tarkoituksen paremmin kuin nenä päähän. Ripottelin hiekan 0,8mm siivilällä, jolloin pinnasta tuli varsin tasainen eikä hiekka jäänyt kasoille. Karhennuksesta olisi tällä menetelmällä saanut erittäin tasaisen ja siistin, mutta en jaksanut tällä kertaa hifistellä, jolloin muutamissa kohdissa näkyy pieniä aukkokohtia. Käytännössä työ eteni siten, että maalasin telalla noin 60 - 80cm pätkän, johon sitten ripottelin hiekan.

Hiekkakarhennus ensimmäisen pintamaalin päällä. 

Sama kohta kolmella maalikerroksella. Hiekan päälle olisi riittänyt yksi paksu kerros huolellisesti maalattauna, mutta huomasin ensimmäisen kerroksen jälkeen että joissakin kohdissa ruskea hiekka paistoi hieman ohuen maalikerroksen läpi. 

Takareunan lattialaatat ilman karhennusta ja pensselillä maalattuna.

Purkin pohjalle jääneen valkoisen maalin käytin altaan pohjan epätasaisten kohtien paikkamaalaukseen.

Lattiassa on kolme kerrosta valkoista maalia. Altaan laatoissa on kaksi kerrosta valkoista ja betonipinnoissa pohjustus + kahdesta kolmeen pintamaalikerrosta. Osa pohjasta piti maalata kolme kertaa, koska epätasaisuudet aiheuttivat maalipintaan reikiä.  

Inerta 50 kuivuu vesirasitusta varten 7vrk. Vielä olisi mahdollista maalata tuohon altaan valkeaan osaan vaikka sukellusveneiden ja taisteluivojen silhuetteja.

Uima-allasprojektin toinen osa: pohjatyöt

Edellisessä julkaisussa purkasin lasitiiliseinän ja kuvasin allashuoneen lähtötilannetta. Tällä kertaa työt etenevät jo aavistuksen rakentavampaan suuntaan, mutta yllätykset teettävät valtavasti lisää työtä ja kustannuksia. 

 Lasitiilien purkamisen jälkeen irrotin tiilien tukena toimineen I-palkeista ja kulmaraudoista kootun kehikon. Rautaisen kehikon tarkoituksena oli pitää laaja lasitiiliseinä suorana, eikä se onneksi ollut kantavaa rakennetta. Sen sijaan kattoa kannattavat kuvissä näkyvät kolme ruostumatontaterästä olevaa pyöreää pilaria. Painoa kehikolla oli noin 150 kiloa, joten hetken hirvitti miten se rymistelee tuolta alas. Homma onnistui kuitenkin tyylikkäästi kun kiersin kuormaliinan kattotuolien yli ja laskin kehikon maahan liinan varassa.

"Ikkuna aukkon" auettua maisema pihalle näyttää sangen hyvältä. Hion rosteripilarit Mirkan epäkeskopaineilmahiomakoneella. Kokeilin myös muita menetelmiä, kuten kuvasta näkyy, mutta epäkesko tuotti lopulta parhaan tuloksen. Varsinainen kiillotus jäi lopulta tekemättä, mutta ihan siistit noista tuli karheanakin.   

 Varsin harmillinen yllätys kohtasi minua altaa pohjan tultua kunnolla näkyviin. Olin aikaisemmin kuvitellut tai luullut että altaan maali olisi ollut ihan hyvässä kunnossa. [osoittautui ettei luulo ole tiedon väärti] Jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, että 45 vuotta vanha maali oli halkeillut ja irronnut pohjasta. 

Päätin kiinnittää terassilasituksen alakiskon suoraan betonin päälle ilman erillistä kiilausta, joten betonipinta piti saada varsin suoraksi koko yhdeksän metrin matkalta. Käytin sekalaista varastoa eri lattiatasotteita ja lopputulos olikin ihan kohtuullinen. Viimeistely onnistui pienellä rahinalla. 

Altaan levytyksen ja "väliaikais lattian" tukirungon purkaminen kävi kaikkeen muuhun touhuun verraten jokseenkin ripeästi.

Maalin irtoamisen lisäksi pohjan betonipinta oli osin rapautunut jopa 3 - 4mm syvyyteen, jonka seurauksena pohja oli todella pehmeä ja epätasainen. Seuraavaksi alkoikin mietintä, mitä ihmettä tuolle pohjalle tekisi? Viistoon lattiaan perinteinen lattiahiomakone ei oikein sovi ja lisäksi tasoitussyvyys oli sitä luokkaa, että timanttiterä kuluu varsin hintavalla tavalla.

Ratkaisuksi löytyi vuokrattu betonijyrsin. Laitos oli varsin helppokäyttöinen ja sillä pystyi ajelemaan kohtuullisella voimankäytöllä niin ylä- kuin alamäkeenkin. Ainoana huonona puolena oli terän ja koneen reunan väliin jäävä 5 sentin rako, jonka seurauksena pohjan ulkoreunalle jäi jyrsimätön kaistale. Toinen ikävä piirre oli kuvassakin näkyvä aaltokuvio. Kone ei tee todellakaan tasaista jälkeä. Kuvio kuitenkin tasoittui kun varsinainen jyrsintä ajettiin altaan pituussuunnassa ja tämän jälkeen ajeli koko alan pariin kertaan poikittain.

Altaan seinissä oli muutamissa kohdissa näkyvissä hiushalkeamia. Jostakin ohjeesta lueskelin että halkeamat pitää avata ja massata. Niinpä avoin rälläkän timanttikatkaisulaikalla halkeamat auki ja täytin ne ennen maalausta epoksimaalin ja hiekkapuhallushiekan (50/50) seoksella. Urista olisi pitänyt tehdä selkeästi syvemmän, kuin mitä tein, jolloin massa oli mahtunut ja tarttunut rakoon paremmin.

Betonijyrsimen vuokrannut Markku Maja myi minulle rälläkkään sopivan timanttihiomalaikan, jolla hioin jyrsimen pohjaan jättämät kaistaleet ja pienet montuissa olleet maallialueet. Terä puree betoniin todella mukavasti ja ilmaan nousee pölyä sen mukaisesti. 

Aavistuksen jo seuraavan postauksen aihetta, mutta varmistaakseni maalin tartunnan, hioin timanttilaikalla kaikkien altaassa olevat lasitettujen laattojen pinnan rikki. Aikaa hiontaan meni noin kolme tuntia, mutta saman asian ajanut epoksitartuntapohjuste olisi maksanut 600€, johon hintaan ei kuulu takuuta siitä että maali pysyy laatoissa ;)  

Uima-allas, mattokutomo, romuvarasto, uima-allas. Ympäri käy tilojen käyttö. Ensimmäinen osa

Kuten otsikko kertoo, allashuoneen historiaan kuuluu paljolti kaikkea muuta kuin uima-altaana oloa. Allas on ollut peitettynä vanerilla lienee ainakin 30 vuotta. Jostakin 80-luvulta vuoteen 2013 asti huoneen valtasivat kahdet kangaspuut, joiden lisäksi viimeiset viisi vuotta tila on palvellut yleisenä romuvarastona. Hyvä sinällään, koska muiden remonttien tieltä on ollut todella kätevää siirtää huonekaluja ja tavaroita tähän "ylimääräiseen" viileään tilaan.

09.10.2010. Asuintilan remontin ensimmäinen vaihe käynnissä ja rojut väistötilassa. Tähän aikaan tila oli pakko pitää puolilämpimänä, etteivät vesikiertoiset patterit jäätyneet. Pari viikkoa tämän kuvan ottamisen jälkeen asettelin lasitiiliseinää vasten 50mm styroksit hieman hillitsemään aivan posketonta lämpövuotoa. 

Neela tutustumassa lattian alaiseen maailmaan.

Kuva ulkoa päin loppuvuonna 2013

Allashuoneen lasitiilisenä alkoi 45 vuoden iässä rapistua kiihtyvää tahtia. Parikymmentä tiiltä oli rikki ja muutamasta oli koko ulkopinta irti. Tukena toimineet kulmaraudat olivat ruosteessa, kuten myös ikkunapelti. Lasitiiliseinän korjaaminen oli pois suljettu ajatus, joten tilalle päätettiin laittaa terassilasitus. Samalla heräsi ajatus palauttaa tila alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa - ainakin kokeilumielessä. Olisihan epäilemättä mukavaa, että muksut voisi uiskennella omassa altaassa.

Rikkinäiset lasitiilit eivät ole kovin siistin näköisiä, lisäksi sirut leviävät pihalle josta ne epäilemättä löytävät aikanaan tiensä jonkun paljaaseen jalkaan. 

Suurin osa romuista on uudelleen sijoitettu, joko sukulaisten riesaksi, kaatopaikalle tai muihin omiin romuvarastoihin

Kuva takaseinältä kohti verannan ovea

Lasitiilit olivat ilmeisen tykästyneitä paikkaansa, koska niiden irrottaminen ehjänä ei alkuun meinannut onnistua sitten mitenkään. 

Osa tiilistä oli ilmeisesti hieman puristuksissa, koska kun niitä kumautti lekalla, ne suorastaan räjähtivät. Räks äänen sijaan useimmiten kuului Poks. Ulkoa kuuli kun sirpaleet lensivät sisäpuolella vastakkaiseen seinään.  Levitin maahan paksumman pressun estämään putoavien sirujen leviämisen nurmikolle ja ripustin kevytpeitteen tiiliä vasten pysäyttämään lentävät sirpaleet. Näistä toimista huolimatta tuntui, etteivät sirut pysy hallinnassa. Niinpä kävin ostamassa Motonetistä auton alustamassaa, jota ruiskutin jäljellä olleeseen 2/3 seinään yhteensä neljä litraa. Alustamassa muodostaa kimmoisan ja hieman sitkeän pinnan, jonka toivoin hidastavan ja sitovan ainakin osan sirpaleista. Oliko massasta sitten apua? Vaikea sanoa. Ei se ainakaan haitannut purkutyötä.

Lopulta purkutaktiikka kehittyi seuraavanlaiseksi:

- hakkaa lekalla kevytpeitteen läpi ylimmän ja kahden pystyrivin tiilit

- heiluta seinää pari minuuttia, jolloin saumat murenevat ja tiilit irtoavat toisistaan

- pura rivit ylhäältä alaspäin 

Seinä oli raudoitettu joka toisesta saumasta vaakaan ja pystyyn. Raudoitusraudat olivat aivan umpiruosteessa, mutta kuitenkin niin vahvoja, että haittasivat purkua merkittävästi

"I feel very lucky indeed!" Eikös sitä sanota, että sirpaleet tuovat onnea. 564 lasitiilestä noin 300 säilyi lopulta ehjänä. Kun yksi tiili painaa noin 2-3 kiloa, niin lopputuloksena peräkärryyn tuli lapioitua 600 - 700 kiloa lasinsirpaleita.

Talouskellarin räppänä osa 2

Edellinen julkaisu käsitteli kellarin ilmanvaihtoluukkua ohjaavaa logiikkaa. Nyt Itse räppänä on valmiina ja asennettu kellariin.

Tekniikan testausta keittiön pöydällä.

Ilmanvaihtoluukku asennettuna kellarin seinälle

Logiikkaan on nyt ohjelmoitu tavoitelämpötilaksi 10 astetta, jonka ylittyessä luukku aukeaa. Luukku sulkeutuu kun sisälämpö on laskenut alle kahdeksaan asteeseen.

Laitteen toimintaa tarkkailemaan pitäisi rakentaa toinen arduino, joka muodostaisi vaikkapa viidellä anturilla login lämpötiloista eri korkeuksissa kellaria. Niiden perusteella voisi sitten säätää nuo ohjauslogiikan tavoitelämpötilat ja raja-arvot.

Lähikuva tekniikasta

Osat lämpöohjattuun räppänään:

Arduino pro micro (kiinalainen kopio) = 5€

Vanha kännykän laturi, jonka liitin oli liian löysä latauskäyttöön = 0€

10kohm thermistorit 2kpl yhteensä noin 1 €

Vanha peltinen suolakurkkupurkki = 0€

7m 0,5mm2 kaiutinkaapelia = 2.4€

Pala MDF-kattopaneelia = 0€

Yksi ruuvi = 0€

Käytetty RC-lentokoneen servo = 1 - 5€

YHTEENSÄ: noin 10€

Talouskellarin räppänän säädin

Ohjelmoitavat arduino piirit ovat viime aikoina olleet kiinnostukseni kohteena. Ledien vilkuttelun lisäksi piireillä saa tehtyä hyödyttäviäkin vempeleitä.

Kylmäkellarin lattian maalaamisen ja uusien hyllyjen tekemisen jälkeen päätin tehdä ulos menevään ilmanvaihtohormiin automaattisesti säätyvän venttiilin. Ajatus lähti siitä, että jos ulkona on kylmempi kuin kellarissa, niin kylmä ilma valuisi painovoimaisesti kellariin jäähdyttäen koko tilan. Jotta homma toimii kaikilla keleillä ja kellari ei mene vahingossa liian kylmäksi, portinvartijaksi tulee lämpötilaohjattu venttiili. 

Periaatekuva venttiilin ja antureiden sijainnista.

Homma alkoi varastossa olleen arduino pro micron ohjelman suunnittelulla. Osiksi valikoitui pro micron lisäksi maalaämpöpumpun sisätilaanturia varten ostamani 10kohm thermistorit ja RC-lennokista purettu normaali servo.

Softan pohjaksi löysin netistä muutamia hyviä sivuja arduinon käyttämisestä lämpömittarina. Vastuksen ohmien muuttaminen celsiuksiksi helpottaa huomattavasti venttiilin säätämistä. Koodista tuli loppupelissä kohtuullisen simppeli. En jaksanut alkaa siistimään ja optimoimaan sitä koska se toimi ihan nätisti noinkin. Tavoitelämpönä on 8 astetta ja säätö tapahtuu viiden sekunnin välein.

Varsinainen fyysinen venttiili on vielä tekemättä, mutta sehän on vain mekaanista työtä ;)

Koodi on päivitetty vastaamaan lopullista versiota, jossa mm. servon jännite on katkaistuna muutoin, kuin servon liikkuessa. 

Koodi:

#include <math.h>
#include <Servo.h>

#define NUMSAMPLES 5

Servo myservo;
int samples[NUMSAMPLES];
int pos;
int opttemp = 10;
int vaihtelu = 2;
const int ohjaus = 4;

void setup() {
 myservo.attach(9);
 pinMode (ohjaus, OUTPUT);
 Serial.begin(9600);
}

void loop() {
  
  uint8_t i;
  float average;

  // take N samples in a row, with a slight delay
  for (i=0; i< NUMSAMPLES; i++) {
   samples[i] = analogRead(A3);
   delay(10);
  }

  // average all the samples out
  average = 0;
  for (i=0; i< NUMSAMPLES; i++) {
     average += samples[i];
  }
  average /= NUMSAMPLES;

//  Serial.print("Analog reading: "); 
//  Serial.println(average);
  
  // convert the value to resistance
  average = 1023 / average - 1;
  average = 10000 / average;
  
//  Serial.print("Vastus: ");
//  Serial.println(average);
  
  float steinhart;
  steinhart = average / 10000;     // (R/Ro)
  steinhart = log(steinhart);                  // ln(R/Ro)
  steinhart /= 3950;                   // 1/B * ln(R/Ro)
  steinhart += 1.0 / (25 + 273.15); // + (1/To)
  steinhart = 1.0 / steinhart;                 // Invert
  steinhart -= 273.15;                         // convert to C
  
  int tempin;
  tempin = (int) steinhart;
  tempin = tempin * -1 + 49;
  int temp;
  
  Serial.print("Temp IN: ");
  Serial.println(tempin);
  
// ulkomittaus  
  uint8_t a;
  float average2;

  // take N samples in a row, with a slight delay
  for (a=0; a< NUMSAMPLES; a++) {
   samples[a] = analogRead(A2);
   delay(10);
  }

  // average all the samples out
  average = 0;
  for (a=0; a< NUMSAMPLES; a++) {
     average += samples[a];
  }
  average /= NUMSAMPLES;

//  Serial.print("Analog reading: "); 
//  Serial.println(average);
  
  // convert the value to resistance
  average = 1023 / average - 1;
  average = 10000 / average;
  
//  Serial.print("Vastus: ");
//  Serial.println(average);
  
  float steinhart2;
  steinhart = average / 10000;     // (R/Ro)
  steinhart = log(steinhart);                  // ln(R/Ro)
  steinhart /= 3950;                   // 1/B * ln(R/Ro)
  steinhart += 1.0 / (25 + 273.15); // + (1/To)
  steinhart = 1.0 / steinhart;                 // Invert
  steinhart -= 273.15;                         // convert to C
  
  int tempout;
  tempout = (int) steinhart;
  tempout = tempout * -1 + 49;
  int temp2;
  
  Serial.print("Temp OUT: ");
  Serial.println(tempout);
  
  if (tempin > opttemp & tempin > tempout & pos < 45) {    // jos sisälämpö > tavoite ja sisä on suurempi kuin ulko ja luukku on kiinni
       digitalWrite (ohjaus, HIGH);
       delay (100);
       for(pos == 0; pos < 90; pos += 1)                  // ajaa luukun auki 180 astetta 
       myservo.write(pos);
       delay(1500);
       digitalWrite (ohjaus, LOW);
       }
  if ((tempin < opttemp - vaihtelu | tempin < tempout) & pos > 45){    // jos sisä on < tavoite-vaihtelu tai sisä on pienempi kuin ulko ja luukku on auki
       digitalWrite (ohjaus, HIGH);
       delay (100);
       for(pos == 90; pos >=1; pos-=1)     // goes from 180 degrees to 0 degrees                   
       myservo.write(pos);              // tell servo to go to position in variable 'pos' 
       delay(1500);                          // waits 15ms for the servo to reach the position 
       digitalWrite (ohjaus, LOW);  
       }
  
Serial.println(pos);
  delay(1000);
}

Lankkupöytä keittiöön

Keittiö vaati vaimon suulla uutta pöytää. Lankuista saisi kuulemma kivan näköisen, joten eihän se auttanut kun käydä työhön.

Materiaaliksi valikoitui lähes sata vuotta vanhat Metsäkylän farmilta puretut tuvan lattialankut. Kierrätys kunniaan! Alkuperäiset mitat olivat noin 210 - 260mm * 42mm ja pinnassa varsin kova kauniin ruskea maali.

Onneksi höylässä oli valmiiksi kiinni "raakaterät", joten pikkukivet eivät aiheuttaneet liian pahoja pistoksia sydämeen.

Scheppach HMS260 pääsi taas leipötyöhän ja puruimuri osoitti jälleen kerran hyödyllisyytensä. 

Pöydän jalkoja varten liimasin kaksi kahden lankun pakettia. Mitaksi jalalle kertyi noin 70 * 64mm

Lankut parempien höylänterien jäljiltä määrämitassa.

Osien sommittelua.

Pintaan päätettiin laittaa peittävä Osmo puuvaha. Piheys ei antanut myöten ostaa purnukkaa paikallisesta K-raudasta (n. 138€), sen sijaan päädyin tilaamaan tölkin Ebayn kautta Saksasta. Hinnaksi toimituskuluineen kertyi noin 85€.

Toinen kerros kolmesta pääsi juuri kuivumaan.

Kuvasta ei näy, mutta jostakin syystä kokoaminen aiheutti sinällään suoriin osiin jännitystilan, jonka seurauksena ristikkäiset jalat jäivät vajaat 10mm ilmaan. Oikaisu onnistui laittamalla maassa olevien jalkojen alle 6mm vaneripalat ja ripustamalla ilmassa oleviin kulmiin kahdeksi vuorokaudeksi 20kg painot.

Siinäpä se, somisteineen päivineen. Tämän jälkeen joukkoon liittyi vielä Askosta ostetut umpikoivuiset valkoiset tuolit.

Rempan "viimeinen ristiretki" - eteinen

Tuskimpa kunnostustyöt tähän jäävät, mutta asuintiloista viimeinen pääsi nyt työstön kohteeksi. Toki asialistalla seuraavana olisi allashuone, mutta se luettanee luksuksen puolelle, eikä varsinaisiin asuinneliöihin ;)

 Ihan alkuperäisilmeen mukaisia kuvia ei taida olla talllella, mutta tästä lähdettiin tällä kertaa liikkeelle.

Punahonkalankut seinissä saivat väistyä. Harkitsin samaa operaatiota kuin olohuoneen seiniin, eli höyläys ja valkovaha yksitellen joka lankkuun + uudet välirimat vanhoista lankuista sahatuista ja höylätyistä soiroista. Ei, ei. Liian työlästä.

Voimia pitää säästää noihin viiston katon listoituksiin.

 Siispä tylsää kipsilevyä tilalle.

 Vaan eipä se tämäkään ollut viiden minuutin remppa. Videolla kolmas hionta ja osa kulmista vaati vieläkin pieniä korjauksia.