Uima-allasprojektin kolmas osa: pintatyöt

Samaan aikaan altaan pohjatöiden tekemisen kanssa alkoi julma pohdinta tulevan pinnoitusmateriaalin valinnasta. Vaihtoehtoja löytyi nopealla googlettamisella kolme. "Perinteinen" kloorikautsu olisi ollut vaihtoehdoista edullisin, mutta sen ongelmana on ettei sen päälle voi myöhemmin maalata muilla maaleilla. Lisäksi pinta pitää käytännössä huoltomaalata joka vuosi. Erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi muodostui polyurearuiskutus, tälle käsittelylle olisi kuitenkin tullut hintaa pelkän ruiskutuksen 2000€:sta noin 7000€:n avaimet käteen pakettiin. Etuina olisi ollut "ikuinen" pinta ilman huoltotarvetta. Kolmantena vaihtoehtona oli alkuperäistä maalia mukaillen kaksikomponenttinen epoksimaali. Etuina oli kohtuullinen hinta, kloorikautsua pitempi huoltoväli ja oma usko siihen, että maali pysyy myös laatoissa. Valinta kohdistui lopulta Teknoksen Inerta 50 epoksimaaliin. Inertan puolesta puhuivat omat kokemukset saman valmistajan Inerta 160 maalista, Teknoksen teollisuus maalien asiantuntijoiden suositukset ja se, että joku muukin oli haksahtanut samanlaiseen kokeiluun (Katin Kokeelliset Remontit).

Inerta 50

Kävin kotkan värisilmässä (Matto-Kotka) kyselemässä vinkkejä altaan maalaukseen. Ensimmäisenä selviteltiin vanhan maalipinnan koostumusta. Kuten aikaisemmin totesin, jos vanha maali olisi ollut kloorikautsua, ei sen päälle olisi voinut maalata muilla maaleilla. Onneksi kloorikautsu on helppo erottaa epoksimaalista liuotinkokeella: ksyleeni liuottaa kloorikautsun sekunneissa, epoksi ei ole aineesta moksiskaan. Mukani viemä maalinpala ei liuennut ksyleeniin, joten ainakaan kloorikautsu ei ollut kyseessä. Lisäksi Alkuperäisestä maalista oli sellainen huhu, että se olisi ollut kaksikomponenttistä. Niinpä epoksin valinta varmistui lopullisesti.

Matto-Kotkan edustaja suhtautui varauksellisesti vanhojen laattojen ylimaalaukseen. Mikään maalivalmistaja ei tietenkään suosittele moista yrittämään, vaikka tarinoita onnistumisista onkin kuulemma kuultu. Niinpä minulle suositeltiin laattojen päälle pohjustusaineeksi Ardex EP2000 höyrysulkua. Muuten hyvä, mutta 10 litran purkilla käsittelee noin 6 neliötä ja kyseinen purkki maksaa 300€. Laattojen pohjustus EP2000:sella olisi siis maksanut vähintään 600€. Jyrsityn betonipinnan pohjustukseksi suositeltiin Teknoksen epoksilakkaa hintaan 300€/purkki. Näillä varmasti hyvillä ohjeilla olisin siis köyhtynyt pelkistä pohjamaaleista noin 900€.

Oma soittoni Teknoksen tekniseen tukeen toi hieman erilaisia vastauksia. Laattojen maalauksesta ei ollut mitään puhetta, mutta puhtaan betonipinnan pohjustukseeen suositeltiin 50% ohennettua Inertaa. Samankaltaisen ohjeen antaa Tikkurilan uima-altaisiin tarkoitetun Temafloor 50 epoksimaalin käyttöohje (30% ohennus). Niinpä päätin ottaa riskin ja ostaa pelkkää Inerta 50 pintamaalia. Inerta 50 on metalliteolisuuden liuotinohenteinen maali, joten sitä ei yleensä löydy rautakaupan hyllyltä. Siispä kyselemään tarjouksia. Alla hinnat vaaleansiniseksi sävytetylle maalille, muoviosa 9 litraa ja kovetin 3 litraa. 

Starkki Kotka: 200€

Kotkan Värisilmä / Matto-Kotka: 160€

RTV Lahti: noin 170€

K-rauta Kotka: 135€
RTV Kouvola: 105€

Hintahaarukka tismalleen samalle maalille vaikuttaa olevan aika raju. Tilasin K-raudasta yhden purkin purkin lentopallon sinistä RAL 5012 ja purkin puhtaan valkoista RAL 9010. Sinisen loputtua kesken kävin vielä ostamassa RTV:ltä toisen 12 litran setin. Kouvolan RTV saa hinnan lisäksi kiitosta siitä että ovat ainoa liike jossa maalia on varastossa.

Ennen ja jälkeen kuvista näkyy hyvin miten koko rakennuksen ilme muuttui kun lasitiiliseinä vaihtui lasitukseen. Terassilasit tilattiin Kotkan K-raudasta "Cello-tuotenimen alta", mutta Skaala-ikkunoiden edustaja kävi mittaamassa aukon ja lasit tuli suoraan Skaalalta. Skaalan tingitty hinta oli käytännössä sama kuin paikallisen Lasivuorimaan myymien Vision-lasien, noin 150€ / neliö. 

Altaan pohja "pohjamaalattuna" 50/50 laimennetulla Inerta 50 maalilla. Ohennetun pohjustusmaalin tarkoituksena on imeytyä syvemmälle betoniin ja tukkia huokosia, joilloin varsinaista pintamaalia kuluu vähemmän ja siitä tulee yhtenäisempi kerros. Samalla tästä kuvasta näkee miksi halusin maalata myös lattian laatat ;)

Ensimmäisen maalauskerroksen yhteydessä havaitsin vaikeasti ennustettavissa olevan ongelman. Ulkona oli päivällä noin 25 astetta lämmintä ja keväisen kosteaa. Sen sijaan maata vasten olevan altaan syvän pään pintalämpötila oli jotakin kymmenen asteen tietämillä. Lämpötilaeron seurauksena kastepiste ylittyi ja syvän päädyn seinään ja maata vasten olevaan seinään tiivistyi kosteutta niin paljon, että pohjalle kertyi pieniä puroja. Onneksi ongelma poistui kun pyritin altaan pohjalla pari yötä 3kW rakennuslämmitintä.

Altaassa ensimmäinen sininen pintamaalikerros maalattuna. Aluksi suunnittelin maalaavani vain lattialaatat ja lasituksen alla olevan muurin valkoisella. Hetken mielijohteesta päädyin maalaamaan myös altaan yläosassa olevat laattat valkoiseksi ja vain betonipinnalla olevan alaosan siniseksi. Kuten kuvista näkyy, laattaa on altaan sisällä yläreunasta alaspäin 1/3 - 1/4 joten vesitilasta tulee erikoisesti kaksivärinen.  

Pohjan ensimmäisen maalikerroksen jälkeen päätin maalata valkoiset osat, jotta voin roiskia valkoista huoletta eikä sinistä osaa tarvitse erikseen suojata ylhäältä tippuvalta maalilta.

Puhdistin kaikki laatat pesemällä ne painepesurulla, harjalla ja luutulla. Ennen maalaamista pyyhin vielä kaikki pinnat Inertan omalla ohentimella. Laattapintojen maalipinnasta ei tullut mitenkään täydellisen sileä varsinkaan ensimmäisellä maalikerroksella. Inertaa ei ohjeen mukaan pitäisi edes yrittää levittää telalla, mutta en saanut pensselillä yhtään sen siistimpää jälkeä. Jostakin syystä kaksikomponenttisille maaleille tarkoitettu nylontela teki pinnasta aivan kamalan näköistä. Koko maalipinta tuli täyteen ilmakuplia, jotka jäivät nopeasti kovettuvaan maaliin. Niipä maalasin lopulta kaikki paikat parilla halvalla keltaraidalla ja jollakin 3€ alennusteloilla. Teloja meni kaiken kaikkiaan seitsemän kappaletta, ne kun ovat kertakäyttötavaraan Inertan kanssa.

Altaan remontointi eteni liian verkkaisesti, joten vallinneiden hellekelien johdosta siirryttiin tilapäisvälineisiin. Samalla kokeilin isoon altaaseen hankkimaani aurinkokeräintä ja 550w pumppua, joiden avulla toivon altaan veden lämpenevän. Ainakin tuo pikkualtaan vesi lämpeni tunnissa noin 20 astetta.

Maalatun lattialaatoituksen liukuesteeksi löysin jostakin vinkin ripotella ensimmäisen maalikerroksen kosteaan pintaan hiekkaa. Sattumoisin altaan hiekkasuodatinta varten tuli ostettua reilu määrä 0,4 - 0,8mm pestyä kvartsihiekkaa, joka sopi tähän tarkoituksen paremmin kuin nenä päähän. Ripottelin hiekan 0,8mm siivilällä, jolloin pinnasta tuli varsin tasainen eikä hiekka jäänyt kasoille. Karhennuksesta olisi tällä menetelmällä saanut erittäin tasaisen ja siistin, mutta en jaksanut tällä kertaa hifistellä, jolloin muutamissa kohdissa näkyy pieniä aukkokohtia. Käytännössä työ eteni siten, että maalasin telalla noin 60 - 80cm pätkän, johon sitten ripottelin hiekan.

Hiekkakarhennus ensimmäisen pintamaalin päällä. 

Sama kohta kolmella maalikerroksella. Hiekan päälle olisi riittänyt yksi paksu kerros huolellisesti maalattauna, mutta huomasin ensimmäisen kerroksen jälkeen että joissakin kohdissa ruskea hiekka paistoi hieman ohuen maalikerroksen läpi. 

Takareunan lattialaatat ilman karhennusta ja pensselillä maalattuna.

Purkin pohjalle jääneen valkoisen maalin käytin altaan pohjan epätasaisten kohtien paikkamaalaukseen.

Lattiassa on kolme kerrosta valkoista maalia. Altaan laatoissa on kaksi kerrosta valkoista ja betonipinnoissa pohjustus + kahdesta kolmeen pintamaalikerrosta. Osa pohjasta piti maalata kolme kertaa, koska epätasaisuudet aiheuttivat maalipintaan reikiä.  

Inerta 50 kuivuu vesirasitusta varten 7vrk. Vielä olisi mahdollista maalata tuohon altaan valkeaan osaan vaikka sukellusveneiden ja taisteluivojen silhuetteja.

Uima-allasprojektin toinen osa: pohjatyöt

Edellisessä julkaisussa purkasin lasitiiliseinän ja kuvasin allashuoneen lähtötilannetta. Tällä kertaa työt etenevät jo aavistuksen rakentavampaan suuntaan, mutta yllätykset teettävät valtavasti lisää työtä ja kustannuksia. 

 Lasitiilien purkamisen jälkeen irrotin tiilien tukena toimineen I-palkeista ja kulmaraudoista kootun kehikon. Rautaisen kehikon tarkoituksena oli pitää laaja lasitiiliseinä suorana, eikä se onneksi ollut kantavaa rakennetta. Sen sijaan kattoa kannattavat kuvissä näkyvät kolme ruostumatontaterästä olevaa pyöreää pilaria. Painoa kehikolla oli noin 150 kiloa, joten hetken hirvitti miten se rymistelee tuolta alas. Homma onnistui kuitenkin tyylikkäästi kun kiersin kuormaliinan kattotuolien yli ja laskin kehikon maahan liinan varassa.

"Ikkuna aukkon" auettua maisema pihalle näyttää sangen hyvältä. Hion rosteripilarit Mirkan epäkeskopaineilmahiomakoneella. Kokeilin myös muita menetelmiä, kuten kuvasta näkyy, mutta epäkesko tuotti lopulta parhaan tuloksen. Varsinainen kiillotus jäi lopulta tekemättä, mutta ihan siistit noista tuli karheanakin.   

 Varsin harmillinen yllätys kohtasi minua altaa pohjan tultua kunnolla näkyviin. Olin aikaisemmin kuvitellut tai luullut että altaan maali olisi ollut ihan hyvässä kunnossa. [osoittautui ettei luulo ole tiedon väärti] Jälkikäteen ajateltuna ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, että 45 vuotta vanha maali oli halkeillut ja irronnut pohjasta. 

Päätin kiinnittää terassilasituksen alakiskon suoraan betonin päälle ilman erillistä kiilausta, joten betonipinta piti saada varsin suoraksi koko yhdeksän metrin matkalta. Käytin sekalaista varastoa eri lattiatasotteita ja lopputulos olikin ihan kohtuullinen. Viimeistely onnistui pienellä rahinalla. 

Altaan levytyksen ja "väliaikais lattian" tukirungon purkaminen kävi kaikkeen muuhun touhuun verraten jokseenkin ripeästi.

Maalin irtoamisen lisäksi pohjan betonipinta oli osin rapautunut jopa 3 - 4mm syvyyteen, jonka seurauksena pohja oli todella pehmeä ja epätasainen. Seuraavaksi alkoikin mietintä, mitä ihmettä tuolle pohjalle tekisi? Viistoon lattiaan perinteinen lattiahiomakone ei oikein sovi ja lisäksi tasoitussyvyys oli sitä luokkaa, että timanttiterä kuluu varsin hintavalla tavalla.

Ratkaisuksi löytyi vuokrattu betonijyrsin. Laitos oli varsin helppokäyttöinen ja sillä pystyi ajelemaan kohtuullisella voimankäytöllä niin ylä- kuin alamäkeenkin. Ainoana huonona puolena oli terän ja koneen reunan väliin jäävä 5 sentin rako, jonka seurauksena pohjan ulkoreunalle jäi jyrsimätön kaistale. Toinen ikävä piirre oli kuvassakin näkyvä aaltokuvio. Kone ei tee todellakaan tasaista jälkeä. Kuvio kuitenkin tasoittui kun varsinainen jyrsintä ajettiin altaan pituussuunnassa ja tämän jälkeen ajeli koko alan pariin kertaan poikittain.

Altaan seinissä oli muutamissa kohdissa näkyvissä hiushalkeamia. Jostakin ohjeesta lueskelin että halkeamat pitää avata ja massata. Niinpä avoin rälläkän timanttikatkaisulaikalla halkeamat auki ja täytin ne ennen maalausta epoksimaalin ja hiekkapuhallushiekan (50/50) seoksella. Urista olisi pitänyt tehdä selkeästi syvemmän, kuin mitä tein, jolloin massa oli mahtunut ja tarttunut rakoon paremmin.

Betonijyrsimen vuokrannut Markku Maja myi minulle rälläkkään sopivan timanttihiomalaikan, jolla hioin jyrsimen pohjaan jättämät kaistaleet ja pienet montuissa olleet maallialueet. Terä puree betoniin todella mukavasti ja ilmaan nousee pölyä sen mukaisesti. 

Aavistuksen jo seuraavan postauksen aihetta, mutta varmistaakseni maalin tartunnan, hioin timanttilaikalla kaikkien altaassa olevat lasitettujen laattojen pinnan rikki. Aikaa hiontaan meni noin kolme tuntia, mutta saman asian ajanut epoksitartuntapohjuste olisi maksanut 600€, johon hintaan ei kuulu takuuta siitä että maali pysyy laatoissa ;)