Tästä lähdettiin liikkeelle. Vuoden 1989 Toyota Land Cruiser orginaali asussaan. Taustalla paistattelee edeltäjänsä, HJ-60 olisikohan ollut vm.-83
Ensimmäinen päivityspaketti: perushuolto osia + optiman akut ja Bridgestone Dueler MT koossa 33"/12,5 r15.
Onhan vanhassa ja uudessa renkaassa eroa.
Sisätilat olivat varsin rujossa kunnossa. Auto oli ollut alunperin maansiirtofirmalla työautona ja sittemmin heinän määrästä päätellen hevostilallisella.
Autoon oli murtaudutta autoliikkeen pihallla sen jälkeen kun olin sopinut ostavani sen. Rattiakselin suojamuovit oli revitty rikki ja virtalukko oli saanut maistaa tasapäämeisseliä. Ilmeisesti taito ei kuitenkaan riittänyt käynnistämiseen.
Kori oli takaosastaan hieman maatunut. Ennen sisustustöitä piti paikata kymmenkunta kohtaa, ettei vesi tuöe solkenaan sisään.
Samassa "perushuollossa" herkistelin ilmeisen pienellä käytöllä olleet napalukot.
Uusi elämä huoltoautona on alkamassa. Takapenkki jouti kaatopaikalle ja tilalle 40mm koolaus ja levytys.
Takapenkin jalkatilaan tuli kaksi erillistä "laatikkoa" etummaiseen tuli Optiman akut, pääkatkaisijat, sulakkeita ja invertteri. Taaempi toimi huoltoautolle pakollisena työkalulaatikkona. Luukut saranoin niin, että pääkatkaisijoille pääsi käsiksi kuskin penkiltä ja isompi laatikko aukesi taakse päin.
Kaikkiaan pari kuukautta kestänyt modifioinnin ensimmäinen vaihe sisälsi myös uusien jousipakkojen asennuksen. Vanhat pakat vaihtuivat noin 40mm korottaviin parabolisiin jousiin, joiden etuna pitäisi olla sekä parempi jousto maastossa, että parempi ajomukavuus tiellä.
Jousten kanssa samaan aikaan rakensin alkuperäisen 24V sähköjärjestelmän rinnalle 12V järjestelmän akkuineen ja latureineen. 12V järjestelmään kytkin lisävalot, invertterin, radion, Ebersbacherin ja muut lisälaitteet. Kokoonpanon etuna oli, ettei valoja tai Eberiä käyttämällä saanut käynnistysakkuja tyhjäksi.
Ensimmäinen modifiointivaihe huipentui muutoskatsastukseen, jossa maastohuoltoautous, isommat renkaat ja korotukset hyväksyttiin rekisteriotteeseen.
Maalauksen pohjatyöt ovat loputon homma. Koko operaatioon varatut kolme viikkoa menivät kuin siivillä. Takaluukku ja katto jäivät ansaitsemaansa huonommalle huomiolle, mutta hyvä pinnasta silti tuli. Ainakin näin ensikertalaiselle. Valumajälkiä taisi tulla katonrajaan yksi, pinnasta tuli peittävä ja kiiltävä.
Uuden maalipinnan kaveriksi piti ruveta suunnittelemaan puskuria, ja vinssihän on auton hengen huomioiden ehdoton. Vinssiksi löytyi Toyotan alkuperäinen mekaaninen yksilö, joka vakiopaikallaan asettuu niin alas, ettei se tyydyttänyt etuylityksen vaatimuksia. Vinssin kardaanille piti siis tehdä uusi reitti, joka onneksi avautui maalauksen yhteydessä tehdyn korin korotuksen myötä runkopalkin yläpuolelle.
Uusi puskuri joka vinsseineen asettui lopulta noin 15cm alkuperäistä ylemmäs. Puskurin kestävyyttä tuli myöhemmin kokeiltua liikenteenjakajassa olleen liikennemerkin kanssa. Merkki kaatui ja puskurin maalista löytyi tarkasti etsimällä pieni harmaa jälki ;)
Suunnistusta ajatellen kabiinin puolelle asettui joksikin aikaa "ajotietokone"
"Monsteri" kuten pikkusiskot autoa kutsuivat. Lopullisessa asussaan 2010
Peräkoukun normaali kiinnitys runkoon aiheutti sen, että telikärryn etupyörät olivat 3cm ilmassa. Niinpä asia ratkaistiin kolmella mutterilla "pikakiinnitteisellä" koukkusysteemillä. Ei maastoon.
Sisustan ilme noudatteli klassikoksi muodostunutta intialaisen taksin mallia. Penkinpäälliset tehtiin vanhoista baarin verhoista, ovet saivat "samettisen" sinistyksen ja lattioille kiinnitettiin eteismattoa.
Monsteri päätyi Nettiauton myyntipalstalle ja vaihtoi omistajaa syksyllä 2010. Taloudellisesti huono sijoitus, mutta rakentaminen oli todella hauskaa. Myyntirahoilla tein taloon uuden katon. Ehkä siitä seuraavaksi...
